Kissamme Lumikki - aito bulgarialainen kujakatti

Kissa, 

kissa yksin ilmaantui 

valmiina ja ylpeänä: 

se oli heti syntyjään täydellinen, 

kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi. 

- ote Pablo Nerudan Oodista kissalle

Toivottavasti, hyvä lukija olet kissaihmisiä, sillä kissat vilahtelevat säännöllisesti naukuen näissä kirjoituksissa ja kuvissani. Meillä on kaksi kissaa, jotka ovat molemmat syntyneet toukokuussa 2007. Ne eivät ole koskaan tavanneet, sillä toinen asuu Suomessa ja toinen Bulgariassa.

Lumikki päätti muuttaa meille

Dzhigurovoon kissa tuli vahingossa. Naapurin isäntä Mitko toi pienen, muutaman viikon ikäisen palleron vanhemmilleni, jotka tuolloin viettivät talvet Bulgariassa. Äitini kieltäytyi ottamasta kissaa, mutta se tuli takaisin - oli päättänyt muuttaa taloon. Tyttökissa sai nimekseen Lumikki ja naapurin kanssa sovittiin sen yhteishuoltajuudesta. Nyt naapuri on jo vaihtunut, mutta huoltajuussopimus tuli uusille asukkaille kaupanpäällisenä.

Lumikin elämä eroaa melkoisesti Helsingin kissamme Dessin elämästä. Lumikki on ulkokissa ja kulkee ylväänä valtiaana pitkin Dzhigurovon kylänraittia. Välillä se tulee kotiin nenä naarmuilla, kun kadun herruudesta - tai paremminkin rouvuudesta - on käyty kisaa. Sylissä viihtyy Lumikkikin, tuo tappeleva katukatti. Pienestä saakka sen lempipuuhaa on ollut painaa pää ihmisen kainaloon ja kehrätä itsensä uneen. Ja mikä on kissasta sen ihanampaa, kuin talvikylmillä asettua omien ihmisten viereen nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Lumikki on leikattu, eikä siten kasvata kylämme kissakantaa, mutta seuraa sillä kyllä on riittämiin - on kissoja, koiria, lampaita, lehmiä, hevosia, kanoja... Jossain vaiheessa kirjoitan oman jutun lammaskoirista, jotka ylpeinä paimentavat kylän satoja lampaita.

Vaikka Lumikki käy poissa ollessamme naapurissa syömässä, se asuu meidän pihallamme korkeiden muurien suojassa. Kylmiä öitä varten olemme lämpöeristäneet sille oman pesän ja siellä fleecepeiton alla se odottelee auringon lämmittäviä säteitä. Kun aurinko pilkahtaa, se siirtyy päivystämään omalle vartiopaikalleen auton mustalle konepellille. Kissan vaistolla se tietää, milloin tulemme taas Bulgarian kotiimme ja on portilla vastassa.

Meillä nautitaan kissaelämästä ja karvaisista ystävistämme. Joskus rakkaus on koetuksella, kun päivän tärkeät asiat on nau´uttava juuri aamuyöllä. Ja vielä kovaa, koska ihmisten kuulo tuntuu yöaikaan olevan harvinaisen huono.

"Rakastakaa eläimiä: heille Jumala on antanut ajatuksen siemenet ja puhtaimman ilon." Fjodor Dostojevski